Biokaasu ja metaani ovat viime vuosina nousseet vahvasti osaksi Euroopan energiamurrosta. Samalla niihin liittyvä keskustelu on muuttunut: aiemmin metaani nähtiin ennen kaikkea polttoaineena, jolla voidaan korvata fossiilista maakaasua. Nyt yhä useammin kysytään, voisiko metaani olla myös jotain enemmän – tulevaisuuden raaka-aine, jonka ympärille rakentuu uusia teollisia arvoketjuja.
Kun katsoo biokaasun kehityskaarta ja biogeenisen hiilidioksidin kasvavaa merkitystä, on selvää, että metaanin tarina ei välttämättä pääty polttamiseen.
Biokaasun kehitys kertoo suuremmasta muutoksesta
Biokaasun tarina on hyvä esimerkki siitä, miten energiajärjestelmä muuttuu askel kerrallaan. Alkuvaiheessa biokaasua ei oikeastaan edes ajateltu energiana. Kaatopaikoilla syntyvää kaasua poltettiin soihtuina pois lähinnä siksi, ettei se aiheuttaisi terveys- tai turvallisuusriskejä. Sama ajattelu näkyi jätevedenpuhdistamoilla, joihin rakennettiin biokaasulaitoksia ennen kaikkea siksi, että puhdistamon kuormitusta saatiin pienemmäksi – energian tuotanto oli enemmänkin mukava sivutuote.
Tekniikan kehittyessä myös biokaasun raaka-aineet monipuolistuivat. Biojätteet ja teollisuuden orgaaniset sivuvirrat toivat biokaasun osaksi kiertotaloutta: jätteistä alettiin tehdä jotain hyödyllistä. Nyt kehityksen painopiste on siirtynyt yhä selvemmin maatalouteen ja erityisesti lantaan. Sen käsittely biokaasulaitoksissa vähentää metaanipäästöjä ja samalla ravinteet saadaan parempaan kiertoon.
Seuraava iso muutos tapahtui, kun biokaasusta tuli liikennepolttoainetta. Tässä kohtaa biokaasu otti ison harppauksen paikallisesta energiantuotannosta osaksi liikennettä ja logistiikkaa. Kun biokaasua alettiin jalostaa biometaaniksi, siitä tuli käytännössä samanlaista kaasua kuin fossiilinen maakaasu – mutta uusiutuvana ja kiertotalouteen perustuvana. Tämä teki mahdolliseksi hyödyntää olemassa olevia kaasuverkkoja ja ajoneuvoja ilman suuria teknisiä muutoksia. Tässä yhteydessä puhutaan usein CBG:stä ja LBG:stä. CBG tarkoittaa paineistettua biometaania, jota varastoidaan kaasuna korkeassa paineessa. Se sopii erityisesti kaupunkiliikenteeseen, jakelukuljetuksiin ja bussiliikenteeseen, joissa ajomatkat ovat ennakoitavia ja tankkaus tapahtuu usein samassa paikassa, kuten varikolla.
LBG puolestaan on nesteytettyä biometaania. Kaasu jäähdytetään erittäin kylmäksi ja muutetaan nesteeksi, jolloin samaan tilaan saadaan mahtumaan paljon enemmän energiaa. Tämä tekee LBG:stä erityisen sopivan raskaaseen pitkän matkan liikenteeseen, merikuljetuksiin ja teollisuuden tarpeisiin, joissa polttoainetta kuluu paljon ja tasaisesti. Nesteytetyssä muodossa biometaani on jo aidosti varteenotettava vaihtoehto dieselille ja muille raskaille fossiilisille polttoaineille. Tämä näkyy myös Suomessa kuorma-autojen rekisteröintitilastoissa. Siinä missä kaasuhenkilöautoja ei enää myydä ja rekisteröidä, on kaasukäyttöisten kuorma-autojen (>3,5 tonnia) rekisteröintimäärät vahvassa kasvussa.
Nesteytetty biokaasu onkin mahdollistanut sen, että uusiutuva metaani ei ole enää vain paikallinen ratkaisu, vaan osa kansainvälisiä energiavirtoja ja teollisia toimitusketjuja. Esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa LBG:tä käytetään jo laajasti laivaliikenteessä ja satamatoiminnoissa, joissa päästövähennykset ovat nopeasti toteutettavissa. Suomessa kehitys etenee nopeasti uusien nesteytyslaitosten, tankkausverkostojen ja suurten biokaasulaitoshankkeiden myötä.
Laitosten kasvu tekee biogeenisestä CO₂:sta arvokkaan resurssin
Biokaasulaitosten mittakaava on muuttunut radikaalisti viime vuosina. Suomessa rakenteilla olevat laitokset ovat jo jopa 200 GWh vuodessa, mikä tarkoittaa tuotantomäärää, joka vastaa pienen kaupungin kokoista kaasunkulutusta.
Kehitys ei kuitenkaan pysähdy tähän. Esimerkiksi Tanskassa biokaasusektori on edennyt vielä pidemmälle teolliseen kokoluokkaan. Siellä on jo toiminnassa laitoksia, joiden kapasiteetti ylittää selvästi 400 GWh vuodessa. Yksi tunnetuimmista esimerkeistä on Tønder Biogas, jonka arvioidaan täydessä laajuudessaan tuottavan noin 440 GWh uusiutuvaa biometaania vuodessa. Samalla laitos erottaa jopa 48 000 tonnia biogeenistä CO₂:ta vuodessa, mikä tekee siitä yhden Euroopan suurimmista biokaasulaitoksista.
Kun biokaasu jalostetaan biometaaniksi, prosessissa erotetaan biogeeninen hiilidioksidi. Aiemmin esitellyt 200–400 Gwh/v laitokset voivat tuottaa jo 30–60 000 tonnia CO₂:ta vuodessa. Aiemmin tämä virta päästettiin ilmaan. Nyt siitä tulee yksi tulevaisuuden tärkeimmistä raaka- aineista, sillä juuri biogeeninen CO₂ voi toimia lähtöaineena sähköpolttoaineille, synteettisille kemikaaleille ja teollisuuden uudelle hiilikiertotaloudelle.
Biogeeninen CO₂ on avain sähköpolttoaineisiin
Hiilidioksidin hyödyntäminen ei ole enää vain ympäristöteko tai yksittäinen ilmastoratkaisu, vaan siitä on nopeasti kehittymässä myös merkittävä teollinen mahdollisuus. Siinä missä CO₂ on pitkään nähty päästönä, jota täytyy vähentää ja poistaa, yhä useammin sitä tarkastellaan myös raaka-aineena, jonka avulla voidaan rakentaa uusia tuotteita ja kokonaisia arvoketjuja.
Yksi nopeimmin kasvavista alueista ovat niin kutsutut sähköpolttoaineet eli e-fuels, joissa hiilidioksidi yhdistetään uusiutuvaan vetyyn synteettiseksi hiilivedyksi. Ajatuksena on, että hiili kiertää: ilmakehästä tai biogeenisistä lähteistä talteen otettu CO₂ muutetaan takaisin
käyttökelpoisiksi molekyyleiksi, tällä kertaa fossiilittomasti.
Sähköpolttoaineisiin kuuluvat esimerkiksi synteettinen metaani, e-metanoli ja e-diesel, jotka voivat toimia vaihtoehtoina maakaasulle tai nestemäisille fossiilisille polttoaineille. Näiden etuna on se, että ne sopivat usein olemassa olevaan infrastruktuuriin ja käyttöjärjestelmiin – putkistoihin, moottoreihin ja jakeluketjuihin – ilman että koko energiajärjestelmää täytyy rakentaa uudelleen. Erityisen ajankohtaisia sähköpolttoaineet ovat kuitenkin lentoliikenteessä. Ilmailu on yksi vaikeimmin päästöjä vähentävistä sektoreista, sillä akkusähkö ei käytännössä riitä pitkän matkan lennoilla ja vaihtoehtoja on rajallisesti. Siksi kiinnostus kestävään lentopolttoaineeseen on kasvanut voimakkaasti. SAF (Sustainable Aviation Fuel) tarkoittaa kestävää lentopolttoainetta, jota voidaan valmistaa esimerkiksi jäteperäisistä raaka-aineista tai biogeenisestä hiilestä. Sen sähköinen muoto, eSAF, tuotetaan puolestaan hiilidioksidista, vedestä ja uusiutuvasta sähköstä synteettisen prosessin avulla. Synteettinen lentopolttoaine nähdäänkin yhtenä keskeisimmistä ratkaisuista, kun ilmailun päästöjä halutaan vähentää 2030- ja 2040-luvuilla. Samalla se luo uudenlaisen kysynnän biogeenisille CO₂-virroille, kuten biokaasulaitosten talteen otettavalle hiilidioksidille. Näin hiilidioksidista – aiemmin päästöstä – voi tulla tulevaisuuden strateginen resurssi, jonka avulla rakennetaan puhtaampaa liikennettä ja teollisuutta.
Esimerkki Suomesta: Doranovan yhteistyö Liquid Sunin kanssa
Omien tuotekehitysprojektien lisäksi Doranova tekee yhteistyötä esimerkiksi suomalaisen Liquid Sun Oy:n kanssa, joka kehittää synteettisiä lentopolttoaineita erityisesti tulevaisuuden ilmailun tarpeisiin. Liquid Sun edustaa uuden sukupolven Power-to-Liquid -teollisuutta, jossa hiilidioksidi ei ole päästö, vaan lähtöaine – raaka-aine, josta voidaan rakentaa kokonaan uusia polttoaineketjuja.
Liquid Sunin konseptissa yhdistyvät uusiutuva sähkö, vesi ja biogeeninen hiilidioksidi. Näistä tuotetaan niin kutsuttua eSAFia (electro-Sustainable Aviation Fuel), eli synteettistä lentopolttoainetta, jonka hiili on peräisin kierrätetystä CO₂-virrasta eikä fossiilisista lähteistä. Tämä tekee sähköpolttoaineista erityisen kiinnostavia, koska lentoliikenteellä on vain rajallisesti muita vaihtoehtoja päästöjen vähentämiseksi.
Helsingin Sanomien 12.11.2025 julkaistussa artikkelissa Liquid Sun kuvattiin yhdeksi Suomen kiinnostavimmista sähköpolttoainetoimijoista. Artikkelissa nostettiin esiin, että yhtiön teknologia pohjautuu Tampereen yliopistossa tehtyyn tutkimukseen ja että kehitteillä oleva tuotantoprosessi hyödyntää matalalämpöistä elektrolyysiä (LTE), jonka avulla CO₂ voidaan muuntaa energiapitoisiksi molekyyleiksi lentopolttoaineen tuotantoa varten. Liquid Sun operoi pilottilaitosta
VTT:n tiloissa Espoossa ja suunnitteilla on tuotannon merkittävää kasvattamista lähiaikoina. Liquid Sunin toiminta ei ole yksittäinen startup-hanke, vaan laaja teollinen yhteistyö, jossa mukana ovat koko arvoketjun keskeiset toimijat. Pilotissa kumppaneina ovat muun muassa Finnair, Finavia, ABB ja Fortum, joiden roolit liittyvät sekä polttoaineen käyttöönottoon, sähköjärjestelmään että tuotannon skaalaamiseen.
Doranova on tukenut Liquid Sunia erityisesti biogeenisten hiilidioksidilähteiden kartoittamisessa. Suomessa biogeenistä CO₂:ta syntyy merkittäviä määriä esimerkiksi metsäteollisuudessa ja kasvavassa määrin myös biokaasulaitoksilla, ja juuri näiden virtojen hyödyntäminen tulee olemaan
keskeinen osa tulevaisuuden sähköpolttoainetuotantoa.
Lisäksi Doranova on ollut mukana kehittämässä pilottilaitteistoa ja prosessikonsepteja, joiden avulla eSAF-tuotantoa voidaan toteuttaa pienessä mittakaavassa. Pilotointi on ratkaiseva askel, sillä synteettisten lentopolttoaineiden markkina edellyttää sekä teknologista varmennusta että toimivaa ekosysteemiä ennen kuin tuotantoa voidaan laajentaa teolliseen mittakaavaan.
Tällaiset hankkeet ovat konkreettinen esimerkki siitä, miten biokaasu ei ole enää vain energiaratkaisu – vaan myös hiilen lähde tulevaisuuden tuotteille. Kun biogeeninen CO₂ saadaan talteen ja jalostettua eteenpäin, biokaasulaitoksista voi tulla avainasemassa oleva osa synteettisten polttoaineiden ja uuden teollisen hiilikierron infrastruktuuria.
Onko biokaasun CO 2 hyvis ja metaani pahis?
Kun biogeenisestä hiilidioksidista tulee yhä halutumpaa raaka-ainetta sähköpolttoaineisiin ja synteettiseen kemianteollisuuteen, herää kysymys metaanin roolista: Jos CO₂ voidaan nähdä tulevaisuuden arvokkaana hiililähteenä, onko metaani silloin vain väliaikainen energiatuote matkalla kohti vetytaloutta?
Metaanissa yhdistyy useita ominaisuuksia, jotka tekevät siitä poikkeuksellisen käyttökelpoisen myös tulevaisuuden energiajärjestelmässä ja teollisuuden raaka-ainevirroissa. Ensinnäkin metaani on helposti varastoitava ja kuljetettava energiamolekyyli. Sen hyödyntämiseen liittyvä infrastruktuuri – putkistot, varastot, tankkausjärjestelmät ja teolliset prosessit on jo olemassa, mikä tekee siitä niin sanotun “drop-in”-molekyylin: sitä voidaan käyttää suoraan ilman että koko järjestelmä täytyy rakentaa uudelleen.
Toiseksi metaani ei ole pelkästään polttoaine. Se on myös monikäyttöinen kemianteollisuuden lähtöaine, jota voidaan jalostaa eteenpäin esimerkiksi vedyn, metanolin tai synteettisten hiilivetyjen tuotantoon. Tämä tekee siitä kiinnostavan molekyylin erityisesti silloin, kun teollisuus etsii keinoja korvata fossiilisia raaka-aineita uusiutuvilla hiilen lähteillä. Lisäksi metaani voi toimia kiertotalouden hiilen kantajana. Biogeeninen metaani sisältää hiiltä, joka on peräisin biomassasta ja siten osa luonnollista hiilen kiertoa. Kun tätä molekyyliä hyödynnetään osana suljettuja prosesseja ja jatkojalostusta, se voi muodostaa sillan energiajärjestelmän ja materiaalitalouden välillä.
Siksi tulevaisuudessa metaania ei välttämättä nähdä vain poltettavana polttoaineena. Yhä useammin se näyttäytyy myös jalostettavana rakennuspalikkana. Metaanipyrolyysi ja -reformointi esimerkkeinä metaanin muokkaamisesta Yksi kiinnostavimmista uusista teknologioista metaanin hyödyntämisessä on metaanipyrolyysi, jossa metaani hajotetaan vedeksi ja kiinteäksi hiileksi ilman hiilidioksidipäästöjä. Prosessi perustuu reaktioon CH₄ → H₂ + C, ja sen lopputuotteina syntyy sekä puhdasta vetyä että teknistä hiiltä. Vetyä voidaan käyttää esimerkiksi sähköpolttoaineiden tuotannossa ja teollisuuden prosesseissa, kun taas kiinteä hiili voi löytää käyttöä akkuteollisuudessa, komposiittimateriaaleissa tai muissa hiilipohjaisissa tuotteissa. Tämä avaa kokonaan uuden näkymän metaanin rooliin: metaani ei ole vain polttoaine, vaan se voi toimia porttina sekä vetytalouteen että materiaalitalouteen.
Toinen keskeinen kehityssuunta on metaanin reformointi ja kemiallinen jatkojalostus, jossa metaani nähdään ennen kaikkea kemianteollisuuden raaka-aineena. Esimerkiksi norjalaisen Arda Energyn kehittämä Arda Light -konsepti tähtää siihen, että biokaasusta voidaan tuottaa vetyä ja hiilidioksidia synteettisten polttoaineiden sekä kemianteollisuuden jatkoprosessien tarpeisiin. Tällöin metaani voi olla välietappi kohti metanolia, ammoniakkia, synteettisiä hiilivetyjä ja monia muita peruskemikaaleja, jotka muodostavat modernin teollisuuden rakennuspalikoita. Näin metaani voi tulevaisuudessa olla yhtä lailla raaka-aine kuin energiamolekyyli.
Biogeeninen hiili ja metaani ovat osa tulevaisuuden teollisuutta
Keskustelu metaanin tulevaisuudesta ei rajoitu vain energiantuotantoon. Myös kansainväliset konsulttitalot näkevät uusiutuvilla hiilimolekyyleillä pitkän aikavälin roolin teollisuuden raaka-aineina. Esimerkiksi konsulttiyhtiö McKinsey & Company on todennut, että kemianteollisuuden fossiilisen hiilen korvaaminen vaatii uusia kestäviä hiilen lähteitä, joissa biomassa ja talteen otettu hiilidioksidi nousevat keskeiseen asemaan. Tämä kehitys tarkoittaa, että biogeeninen CO₂ ei ole vain sivuvirta, vaan yhä arvokkaampi resurssi sähköpolttoaineisiin ja synteettisiin kemikaaleihin. Samalla myös biometaani voi toimia tulevaisuudessa muuna kuin polttoaineena – hiilen ja vedyn kantajana, jota voidaan jalostaa eteenpäin osaksi uutta kiertotalouden teollista arvoketjua.
Tätä rakennemuutosta tukevat myös IEA:n tuoreimmat arviot biokaasujen ja biometaanin kasvusta, jotka osoittavat, että tuotannon kasvu ei ole marginaalista vaan teollista mittaluokkaa.
Biokaasujen tuotanto vuonna 2023 ja kansalliset tavoitteet vuodelle 2030
Taulukko havainnollistaa selvästi, että biometaanin ja biokaasujen kasvu Euroopassa on voimakasta. Espanja ja Alankomaat nousevat erityisesti esiin hyvin alhaisesta lähtötasosta tapahtuvan nopean kasvun ansiosta ja Tanska jatkaa määrätietoista kehitystään kohti yhä teollisempaa mittakaavaa. Ranskassa ja Italiassa kasvu on maltillisempaa suhteellisesti, mutta absoluuttiset volyymit ovat jo merkittäviä.
Hieman yllättävää on kuitenkin Kiinan kehitys. Vaikka Kiina on jo nyt maailman suurimpia biokaasujen tuottajia, IEA arvioi sen tuotannon kaksinkertaistuvan vuoteen 2030 mennessä. Suhteellinen kasvu on siis samalla tasolla tai jopa suurempaa kuin monissa Euroopan maissa, mutta lähtötaso on huomattavasti korkeampi. Tämä osoittaa, että biokaasut ja biometaani eivät ole vain eurooppalainen ilmiö, vaan osa globaalia siirtymää kohti uusiutuvia hiilimolekyylejä.
Yhdessä McKinseyn analyysin kanssa IEA:n luvut tukevat samaa johtopäätöstä: biogeeninen hiili – sekä CO₂ että metaani – ovat nousemassa keskeiseksi teolliseksi raaka-aineeksi, ei vain siirtymävaiheen energiaratkaisuksi.
